Kuntaliitoksista

Maanantai 26.4.2010 klo 23:51 - Pekka Jäppinen

Kuntaliitosmahdollisuudesta tai selvitysten jatkamisesta ei sos.dem ryhmässä ole tehty päätöksiä. Asiasta toki on eri yhteyksissä keskusteltu. Ymmärtääkseni asiaan ei tällä hetkellä  ole yhtä ja ainutta kantaa vaan ryhmästä löytyy mielipiteitä sekä liitosselvityksen  puolesta että vastaan.

Henkilökohtaisesti olen hämmästynyt selvitysten ja koko hankkeen tarpeellisuudesta. Erityisesti siksi, että vasta muutama vuosi sitten valtuusto yksimielisesti antoi Kirkkonummen vastaukset  ns Paras-hankkeeseen samoin valtuuston yksimielisesti hyväksyi kuntastrategian, joissa molemmissa katsoimme Kirkkonummella olevan hyvät eväät selviytyä tulevista haasteista itsenäisenä kuntana, emmekä katsoneet tarpeelliseksi olla aktiivisia naapurikuntien suuntaan, ei itään eikä länteen. Mielestäni noista selvityksistä ja strategian laatimisesta eivät olosuhteet Kirkkonummella ja kirkkonummelaisen kannalta ole oleellisesti muuttuneet.
Liike-elämän puolelta tiedetään, että yritykset joilla on strategia menestyvät ja erityisesti menestyvät ne, jotka noudattavat strategiaansa. Uskoisin edellä mainitun pätevän myös kuntapuolella.

Yleisessä keskustelussa on vedottu milloin tonttimaavarantojen kasvuun, milloin painoarvon kasvuun tai  ”Espoon uhkaan” ja verrattu Kirkkonummea Sipooseen. Kuitenkin Kirkkonummi on pinta-alaltaan saman kokoinen kuin Espoo tai Helsinki. Meillä on reilusti tilaa kasvaa ja kehittyä ja silti säilyttää omaleimaisuutemme samoin osin maaseutumainen elinympäristömme. Mielestäni kannattaa pikemmin tehostaa kunnan maanhankintaa kuin lähteä hankkimaan maata kuntaliitoksin. Vertaus Sipooseen ontuu mielestäni siinä, että olemme olleet aktiivisia kaavoittajia ja rakentajia. Pääkaupunkiseudun kasvu on jatkunut luontevasti Kirkkonummen puolelle,  toisin kuin Helsingin itä-puolella. Järkevää yhdyskuntarakentamista tulee jatkaa tiivistämällä väylien läheisyydessä olevia alueita ja säilyttää rannikko- sekä kunnan keskivyöhyke omaleimaisempina alueina, aivan kuten joskus esillä olleessa ideasuunnitelmassa on hahmoteltu.

Kuntalaisen kannalta en näe lyhyellä enkä edes vähän pidemmällä ajanjaksolla sellaisia tekijöitä, jotka puoltaisivat selvitysten jatkamista. Oma kuntataloutemme on jo nyt hyvin haasteellisessa tilanteessa, eikä sitä nähdäkseni mahdolliset kuntaliitokset ainakaan parantaisi.

Samaan aikaan tehdään selvityksiä Helsingin seudun metropolialueen kehityksestä ja siinäkin olemme mukana. Olen taipuvainen ajattelemaan, että meidän tulisi aktiivisesti  miettiä sellaisen alueen kehittämistä, joka on saavutettavissa noin tunnissa Helsingin keskustasta, kuin yksittäisiä kuntaliitoksia. Olen sitä mieltä, että myös edellä mainitun kaltaisella metropolialueella tulemme pärjäämään varsin hyvin muiden kehyskuntien lailla. Meillä on alueelle metropolialueelle  annettavaa, mutta me myös hyödymme siitä.

Pekka Jäppinen

puheenjohtaja
SD valtuustoryhmä

Pienen koululaisen oikeudesta hyvään hoitoon

Tiistai 13.4.2010 klo 14:11

Valtuustossa 12.4. keskusteltiin mm. iltapäivähoito-oikeuden toteutumisesta Kirkkonummella. Kovin huolestuttavalta kuulosti erään kokoomuslaisen valtuutetun ajatus siitä, että riittää, jos vain ekaluokkalaiset pääsisivät iltapäivähoitoon vanhempien työssäkäynnin ajaksi. Kyllä tokaluokkalainen on ihan liian pieni, ja vielä kolmasluokkalainenkin, pärjäämään yksin lyhyiden koulupäivien jälkeen iltaan asti, jolloin vanhemmat tulevat töistä.

Ajatus siitä, että vanhempien pitäisi tämä palvelu itse järjestää, on aika absurdi ja kääntyy yhteiskuntaa vastaan, jos lapsi ikään kuin jää näin heitteille. Turvattomuuden tunne lisääntyy sekä vanhemmissa, miten lapsi pärjää yksin, että lapsessa. Yksinolo voi olla pienelle lapselle pelottavaa, ollaanhan vasta siirtymässä isompien joukkoon. Suomessa aivan liian varhain lapset joutuvat muutenkin ottamaan vastuuta itsestään.

Usein vain varakkaimmissa perheissä äidit voivat jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Puhutaan yhteisöllisyydestä, mutta entä jos sitä ei ole tai siihen ei ole mahdollisuutta? Kuinka siis köyhä hoitaa yhteisöllisesti toinen toistensa lapsia, kun joutuvat käymään töissä? Onko köyhä vanhempi siitäkin vastuussa, ettei pysty junailemaan yhteisön avulla "hoidetaan lapset kimpassa" tarvittavaa iltapäivähoitoa tai raha ei riitä hoitajan palkkaamiseen?

Ennen selvittiin paremmin, hyvinvointipalvelut olivat tasaamassa taakkaa, eriarvoisuus ei tuntunut niin voimakkaasti elämässä kuin nyt. Hyvinvointipalveluiden alas ajamisella saadaan tämän kaltaisia tilanteita aikaiseksi ja eriarvoisuus vain lisääntyy. Eriarvoisuus ja syrjäytyminen tunnetusti kasvattavat yhteiskunnan menoja, ei tämä nyt niin vaikea asia voi olla päättäjienkin ymmärtää.

Yksinäisyys on tulevaisuuden uhka. Jos yksinäisyys tarttuu lapseen jo varhain, ei lapsella ole välineitä käsitellä sitä, ei kaikilla aikuisillakaan ole. Onnistumisen tunteita ja turvaa luovaa yhteisöä tarvitaan pienestä pitäen.

Kovasti puhutaan ennaltaehkäisystä ja siihen halutaan panostaa, mutta halutaanko sitten kuitenkaan, jos halutaan pienen koululaisen iltapäiväturvaa näin rajoittaa? Köyhän lapsen elämä on yhtä arvokas kuin rikkaan ja hyvinvointipalveluilla pitää turvata turvallinen alku elämälle kaikissa elämäntilanteissa.

Lapsista huolehtiminen on parasta tulevaisuuspolitiikkaa!

 

Jaana Andersin, (SD)
Kirkkonummen kunnanvaravaltuutettu,
Nuorisolautakunnan varapj