VALLAN VALINTOJA

Perjantai 18.6.2010 klo 23:36 - Pirkko Lehtinen

Onpa ollut mielenkiintoisten valintojen alkukesä. Naisnäkökulmasta asioita katsellen voin hyvillään todeta, että pienin askelin mennään eteenpäin, sittenkin.
Ensin saimme tähän luterilaiseen kansankirkkoomme vihdoin viimein naisen piispaksi. Puhutaanko jatkossa naispiispasta kuten puhutaan naisjohtajista jne. Harvemmin miehistä vastaavissa tapauksissa puhutaan miespiispana tai miesjohtajana. Miksiköhän? Eiköhän tällainen puhetapa kerro siitä, että kyseessä on poikkeus ja sitä alleviivataan tuolla naisalulla. Ehkä tämä käytäntö muuttuu useampien naisten noustessa vastaaviin tehtäviin. Onhan kielenkäytöstämme jääneet pois ammattinimikkeet kuten opettajatar, tarjoilijatar jne ja tilalle on tullut sukupuolineutraalit termit.

Irja Askolin on itselleni ”tuttu” jo aiemmilta ajoilta runoilijana. En tosin ole erityinen runofriikki, mutta hänen runojaan olen lukenut. Hän on osannut kuvata naisen tuntoja ja tuntemuksia elämän varrelta verrattoman hyvin. Papin tehtävissään Irja on kohdannut niin yksinhuoltajaäidin kuin perheväkivallan uhrin. Sanoillaan hän tukee ja rohkaisee erityisesti naisia elämän eri tilanteissa.

Tässä pari riviä lainauksena hänen runostaan:
” Että ette unohtaisi,
että teissä on paljon voimaa
juuri omassa arjessanne te olette
vaikuttajia
tärkeitä ihmisiä,
monesti ihailtavia siinä
mistä kaikesta selviydytte”

Edellä olevat sanat voisivat sopia myös miehiin. Ne on kuitenkin kohdennettu naisille.

Minua miellytti uuden piispan puhe siitä, että kirkon tehtävänä on puolustaa yhteiskuntamme vähäosaisia. Vilpittömästi toivon piispa Irjalle voimia muuttaa kauniit sanansa teoiksi. Teoistaan nainenkin tunnetaan.


Keskustapuolueen valinnat nostivat cityliberaalit puolueen johtoon. Olisikohan tuolla city-alkuisuudella sama ominaisuus kuin citykaneilla? Lisääntyvätköhän cityliberaalit yhtä vikkelästi kuin citykanit? Nähtäväksi jää. Citykanit taitavat tosin nykyisellään aika epäsuosittuja. Oma kiinnostukseni kohdistuu erityisesti kepun puheenjohtajavalintaan. Olen kuullut Mari Kiviniemeä livenä erilaisissa tilaisuuksissa ilman että hän olisi tehnyt kovin suurta vaikutusta vähän kuivakkailla puheillaan. Keskustaväen Mari kuitenkin vakuutti ja sai hoitaakseen ilmeisen hankalan tehtävän puolueen puhdistajana ja pelastajana. Eikä siinä kaikki, kaupan päällisenä tulee pääministerin pätkätyö. Elävästi nouse silmiin kuvat edellisen naisen pääministerin virkaan nimittämisestä. Presidentti ja pääministeri käsikädessä aloittamassa uutta aikakautta tasavallan huipulla. Kuvissa oli ilkamoivaa iloa, vihdoinkin nainen presidenttinä ja pääministerinä! Siinä kävi niin kuin kävi, kirpaisee vieläkin, kun asia väkisinkin nousee tässä tilanteessa mieleen. 

Vaikka Mari ei puoluetoverini olekaan, naisena toivotan hänelle onnea ja menestystä vaativaan työhön. Samalla pyrin entistä tiukemmin tukemaan omalta osaltani oman puolueeni puheenjohtajaa, Juttaa. Hänenkin tehtävänsä on vaativa. On iso urakka luotsata puolue maan suurimmaksi seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tämän urakanhan molemmat naiset, Jutta ja Mari, puolueensa johtajina ovat tehtäväkseen ottaneet. 

Tuttu hokema on, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen. Vastavuoroisesti nyt puheena olevien naisten takana on mies. Tarkoitan puoluesihteereitä enkä aviomiehiä. Kepun puoluesihteeriä en osaa arvioida, mutta demareiden kyllä. Olin oikein iloinen Mikael Jugnerin valinnasta puoluesihteeriksi. Odotan häneltä reipasta näkyvyyttä ja räväkkyyttä, mutta en rääväsuisuutta. Iloa ja rakkauttakin saa puoluetoimintaan tuoda kunhan kansalaisten arkisista asioista ja elämisen edellytyksistä huolehditaan.  Puolueen on oltava aidosti, rehellisesti ja kaikella tarmollaan Kansan edustaja.

Pirkko Lehtinen
valtuutettu
kunnanhallituksen jäsen