PIMEYDEN TAPPOASE

Lauantai 17.12.2011 klo 19:26 - Pirkko Lehtinen

Tämä syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin ja helppo. Helppo siinä mielessä, että olemme välttyneet enemmältä rännältä ja loskalta, kylmältä ja liukkailta keleiltä. Varmaan niitäkin saadaan ja talvikin tulee ennemmin tai myöhemmin. Pimeydeltä sen sijaan emme ole välttyneet nytkään ja pimeneminen vain jatkuu vielä muutaman viikon.

Kaamosaika on monelle vaikeaa. Itse, keväällä syntyneenä, lukeudun siihen joukkoon. Konsteja jaksamiselle on tarjolla runsaasti. On ravintoneuvoja ja neuvoja liikunnan lisäämiseen, vähemmän on tuotu esiin kulttuurin merkitystä. Kuitenkin tutkimuksinkin on todettu kulttuuriharrastusten edistävän itse kunkin elämän laatua. Onneksi meillä on kotikunnassamme mahdollisuus monenlaisiin kulttuuririentoihin niin tekijänä kuin kokijana.

Tänä syksynä on eri puolilla kuntaamme ollut runsaasti erilaisia taidetapahtumia. Veikkola taitaa olla ylivoimaisesti kulttuurisin kylistämme. Siellä on Kulttuuriyhdistys Veikkola Dada ry, joka tänä syksynä järjesti neljättä kertaa musiikkifestivaalin. Konsertteja oli lapsille ja aikuisille. Tulevaisuutta ajatellen on tosi tärkeää muistaa lasten kulttuuritarjonnan merkitys. Lapset tulevina aikuisina ovat kulttuurin harrastajia sitä varmemmin mitä varhemmin he ovat päässeet kokemaan kulttuuri-iloa.  Kartanoteatteri kesäteatteriesityksineen toimii sekin Veikkolassa eikä aktiivista Veikkolan kyläyhdistystä sovi tässä yhteydessä jättää mainitsematta. Kylän innokkaan kulttuuriharrastuneisuuden oli pannut merkille myös Uudenmaan taidetoimikunta, joka palkitsi Veikkolan nyt syksyllä valitsemalla sen yhdeksi vuoden 2011 Uudenmaan kummikyläksi. Toimikunta myös nimesi kummikylälle oman kummin. Oli hauska, että kummiksi tuli oman kylän tyttö, monikulttuurisuusläänintaiteilija Outi Korhonen. Uskallan tytötellä Outia, joka on naapurin tyttö ja tyttäreni luokkatoveri.

Mutta osataan sitä muuallakin kuin Veikkolassa. Oli ilo nähdä ja kuulla itsellekin rakkaassa Ljunghedan nuorisoseurantalossa Liisa Kososen kirjoittama paikallishistoriaa valottava näytelmä Torppa vai torni. Esityksestä nauttivat niin katsojat kuin esittäjät. Kirkkonummen historiassa riittää varmasti aiheita uusiinkin näytelmiin, joten tartupa Liisa uudelleen kynään.

Kamariorkesteria konsertteineen ei kulttuurinautinnoista puhuttaessa saa unohtaa. Vaikka meillä ei olekaan kulttuurikeskusta, voimme hyvillä mielillä mennä seurakuntasaliin kuulemaan kotiorkesteria. Toistaiseksi sen tilat ovat riittäneet ja jokainen on saanut istumapaikan. Ehkä saliin ei mahdu sinfoniaorkesteri, mutta ei välttämättä tarvitsekaan. Sellaiset konsertit ovat halukkaille tarjolla pääkaupungissa.

Elokuvateatterikin löytyy. Sen ohjelmisto on monipuolista, erilaisille katsojille, sekä aikuisille että lapsille, suunnattua. Olin äskettäin katsomassa Kaurismäen Le Havrea . Tykkäsin kovasti siitä, sen karusta lempeydestä ja vaikean pakolaisongelman inhimillisestä käsittelystä. Filmin sanoma jää askarruttamaan, on pakko pohtia omia asenteitaan ja mielipiteitään pakolaisilmiöön. Miksi joidenkin elämä on niin vaikeaa ja turvatonta? Arvostammeko riittävästi omaa hyvinvointiyhteiskuntaamme ja sen turvaverkkoja?

Toivottavasti elokuvateatteri pysyy meillä. Sen varmistamiseksi, hyvät ihmiset, käykää elokuvissa kotikunnassamme.

Arvaatteko, mikä on sittenkin se kaikkien kuntalaisten yhteinen kulttuuri-instanssi. No, kirjastopa tietysti. Nykyinen pääkirjasto on palvellut meitä 30 vuotta. Tuona aikana on kunnan asukasmäärä tuplaantunut. Ei ihme, että kirjaston tilat alkavat olla ahtaat. Kunnan ensi vuoden talousarviossakin todetaan, että tilat ovat epätarkoituksenmukaiset. Kirjasto on kuitenkin peruspalvelua. Se on paikka, mistä voi ammentaa tietoja, taitoja ja elämyksiä maksutta. Kirjasto on monille olohuone, jonne on helppo tulla. Nyt olohuoneemme on remontin, stailauksen ja lisätilan tarpeessa.  Siksipä olen iloinen, että pääkirjaston perusparannus on mukana lähivuosien taloussuunnitelmassa. Onneksi valtionkin taholla on kirjastotarpeemme noteerattu ja varattu suunnitelmissa rahaa hankkeelle lähes pari miljoonaa euroa. Eletään siis toivossa, että hanke toteutuu.

Jos syyssäät ja kaamos tuntuvat raskailta, karkotetaan pimeyttä ja kevennetään oloamme kunnollisella kulttuuriannoksella eikä unohdeta liikuntaakaan. Hyvää joulunaikaa toivottaen!

Pirkko Lehtinen
kunnanvaltuutettu
kunnanhallituksen jäsen