Lapset salaa vanhemmilta lääketieteellisiin tutkimuksiin?

LAPSET SALAA VANHEMMILTA LÄÄKETIETEELLISIIN TUTKIMUKSIIN?

Tällä viikolla selvisi monelle vanhemmalle, että hallitus on antanut esityksen eduskunnalle ”Lääketieteellisestä tutkimuksesta ja potilaan asemasta ja oikeuksista” annetun lain muuttamisesta.

Ehdotus sisältää erittäin huolestuttavan muutoksen, jonka mukaan " Alaikäinen tutkittavana uudistus mahdollistaa myös alle 15-vuotiaisiin kohdistuvan tutkimuksen toteuttamisen ilman huoltajan erillistä suostumusta tai informointia silloin, kun lapsi kykenee ymmärtämään tutkimuksen ja tutkimustoimenpiteen merkityksen."

Muutosehdotus on tällä viikolla lausuntokierroksella, mutta ihmetystä herättää se, että lausunnon antajaksi ei ole valittu yhtään lastensuojelujärjestöä. Eivätkö lastensuojelujärjestöt nimenomaan ole niitä asiantuntijatahoja, jotka pystyvät arvioimaan tällaisia asioita ja pitävät lasten kehityksen ja hyvinvoinnin puolta. Jätettiinkö ne tarkoituksella pois?

Juteltuamme monen äidin ja isän kanssa, kävi ilmi se tosiseikka, että aika moni aikuinenkaan ei ole ymmärtänyt lääketieteellisten kokeilujen seurauksia hyvinvoinnille. On esimerkkejä jolloin lapsille on tarjottu erilaisia kokeiluja esimerkiksi rokotusten suhteen (korvatulehdus). Tällöin vanhemmillakin on ollut vaikeaa arvioida halutaanko kokeiluun lähteä. Kuinka ihmeessä voidaan olettaa, että esim. 12-vuotias ymmärtäisi asiaa?

Lapset eivät pysty arvioimaan riittävästi lääketieteellisten tutkimusten riskejä ja tällaista kohtuutonta vastuuta ei heille saa lakimuutoksilla asettaakaan. Vanhemmilla on vastuu alaikäisten lastensa suojelusta ja vastuuta on vaikea toteuttaa, jos vanhemmilta salataan lapsen terveyttä uhkaavia asioita, joita lääketieteelliset kokeilut voivat olla.

Lastensuojelulain 2§:ssäkin sanotaan: "Lapsen vanhemmilla ja muilla huoltajilla on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Lapsen vanhemman ja muun huoltajan tulee turvata lapselle tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi siten kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983) säädetään." Tätä vastuuta ei voi riistää toisella lailla vanhemmilta ja huoltajilta. Keskenään ristiriitaisia lakeja ei pidä ehdoin tahdoin säätää.

Lääketieteellisiä kokeita ja testejä junailevat lääkealan yritykset varmaan ovat mielissään lakimuutoksista ja epäilemättä käyttävät tätä hyväkseen, koska hyvin usein on tilanne, että lapsia ei vapaaehtoisesti anneta lääketeollisuuden koekaniineiksi.

Entä jos pieni lapsi, jota meidän aikuisten ihmisten kaikkien tulisi suojella, saakin tuntien tai päivien jälkeen allergisena reaktiona jostakin lääkekokeilusta hengenvaarallisen anafylaktisen shokin? Kuka silloin auttaa ja kuka on vastuussa jos lapsi vammautuu loppuiäkseen tai kuolee? Ei olisi mukavaa äitinä tai isänä saada soittoa sairaalasta, että lapsenne on täällä nyt tehohoidossa, emmekä me vanhempina tietäisi näistä kokeiluista mitään.

Miksi lakiin halutaan tällainen muutos, että hyvinkin pieni lapsi voi ymmärtämättömyyttään osallistua salaa vanhemmilta kokeisiin? Kaikki me tajuamme, että lapsi ei ole koskaan riittävän kokenut ja ei hallitse sitä ympäristöä, jossa lääketieteellisissä kokeiluissa toimitaan. Eiväthän siihen kykene kaikki aikuisetkaan.

Entä miten asia suhteutetaan hallintolain 14 §:ään, jossa kerrotaan vajaavaltaisen puhevallasta? Kyseisen pykälän mukaan viisitoista vuotta täyttäneellä alaikäisellä ja hänen huoltajallaan tai muulla laillisella edustajallaan on kummallakin oikeus erikseen käyttää puhevaltaa asiassa, joka koskee alaikäistä henkilöä taikka henkilökohtaista etua tai oikeutta. Toisaalta vasta 18-vuotiaallahan on täysvastuu tekemisistään.

Ydinkysymys taitaa olla miksi nämä kokeet halutaan lain turvin salata vanhemmilta?

Annetaan lasten kasvaa rauhassa ja pidetään päätösvalta lasten hyvinvoinnista vanhemmilla. YK:n lasten oikeuksien sopimuksessa jo määritellään, että lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon ja tällainen laki sotii tätä sopimusta vastaan. Vanhemmuuden tukeminen olisi huomattavasti tärkeämpi asia, jota päättäjät voisivat tahoillaan miettiä.

Jaana Andersin, Kirkkonummen kunnan varavaltuutettu, Nuorisolautakunnan varapj (SD)
Tero Strand, Kirkkonummen kunnan Sivistyslautakunnan pj (SD)
Johanna Värmälä, Espoon kaupungin valtuutettu, Sosiaali- ja terveyslautakunnan pj (SD)